Moni perhe päätyy jossain vaiheessa laskemaan tarkasti, kuka on tehnyt mitäkin, kun tasapuolisuudesta tulee riidan aihe. Vaikka ajatus on ymmärrettävä, tarkka kirjanpito johtaa usein siihen, että pienetkin erot alkavat tuntua suurilta epäoikeudenmukaisuuksilta.
Kun laskeminen muuttuu taakaksi
Kun jokainen tehty tehtävä muutetaan mielessä pisteiksi tai merkinnöiksi, arjesta katoaa helposti se joustavuus, jota perhe-elämä oikeasti tarvitsee. Joskus toinen tekee enemmän, koska toisella on kiireisempi viikko, eikä se tarvitse olla merkki epäreiluudesta.
Sen sijaan, että laskettaisiin tarkkoja määriä, voi olla hyödyllisempää keskustella silloin tällöin siitä, miltä kotitöiden jakautuminen yleisesti tuntuu. Tunnepohjainen keskustelu paljastaa usein enemmän kuin mikään tarkka luettelo tehdyistä tehtävistä.
Luottamus siihen, että molemmat yrittävät parhaansa, kantaa arkea pidemmälle kuin jatkuva vertailu. Kun kumpikin tietää, että toinen huomaa ja arvostaa panoksen, ei jokaista pientä tehtävää tarvitse erikseen todistaa tai kirjata ylös.
Kiitollisuuden ääneen sanominen on usein tehokkaampaa kuin mikään tarkka laskutoimitus. Yksinkertainen huomio siitä, että toinen on hoitanut jonkin ikävän tehtävän, saa usein enemmän aikaan kuin viikkojen ajan kerätty lista siitä, kuka teki mitäkin ja milloin.
Lasten edessä käyty jatkuva vertailu siitä, kuka aikuisista tekee enemmän, voi myös opettaa lapsille vääränlaisen mallin yhteistyöstä. On parempi näyttää, että perheenjäsenet auttavat toisiaan ilman jatkuvaa tarkkailua siitä, meneekö apu tasan puoliksi joka kerta.
Kun perhe keskittyy siihen, että kaikki sujuu kokonaisuutena hyvin, yksittäisten tehtävien tarkka mittaaminen menettää merkitystään. Tämä ei tarkoita, ettei epäkohtia saisi ottaa puheeksi, vaan sitä, että ne käsitellään keskustellen eikä laskemalla.
Joustavuus toimii myös silloin, kun elämässä tapahtuu jotain odottamatonta, kuten sairastumista tai kiireistä työjaksoa. Jos kotityöt on aiemmin jaettu tiukan tarkasti, tällaiset tilanteet aiheuttavat helposti hankausta, kun totuttu tasapaino järkkyy hetkeksi.
Kun tasapuolisuutta tarkastellaan pidemmällä aikavälillä eikä päivä tai viikko kerrallaan, huomataan usein, että asiat tasoittuvat itsestään ajan myötä. Se vaatii luottamusta, mutta säästää perheen turhalta, jatkuvalta laskutoimitukselta.
